Olipas oikein mukava viikonloppu agilityn merkeissä. Käytiin Tillin tirpakkeen kanssa pyörähtämässä Vöyrillä lauantaina ja sunnuntaina. Ensimmäinen rata startattiin vielä mini 1:ssä ja vaihteeksi kaikki meni nappiin. Tuloksena siis virheetön rata, ihanneajan alitus -12,11 ja nolla voitto 1/18 ;) Näin ollen meillä tuli nollat täytteen ykkösistä, saimme sertifikaatin ja seuraavan radan starttasimmekin kakkosluokassa. Aikaisemmat nollathan meillä oli saatu myös Vöyrillä järjestetyistä kisoista, ehkä meidän ei paljo muualla kannatakkaan siis kisata kuin Vöyrillä kun siellä onnituntuu olevan myötämielinen meille. Lauantain B-radalta tulikin sitten hylkäys jo kolmannelta esteeltä ja loppuratakin oli todella väsynyt suoritus molemmilta, mutta mukava silti. Sunnuntaina tuloksena olikin sitten A-radalta 10 virhepistettä 11. sija ja B-radalta hylkäys. Virheet tuli täysin ohjaajan sösseistä ja luottamuksen puutteesta tirpakkeen osaamiseen. No ensi kerralla sitten paremmalla onnella. Kiitokset kaikille seurasta ja Sailalle extrat kyydistä! Olisi pitkät päivät oleet todella tylsät ilman teitä.
Agility Vöyri 28-29.3.2009
Olipas oikein mukava viikonloppu agilityn merkeissä. Käytiin Tillin tirpakkeen kanssa pyörähtämässä Vöyrillä lauantaina ja sunnuntaina. Ensimmäinen rata startattiin vielä mini 1:ssä ja vaihteeksi kaikki meni nappiin. Tuloksena siis virheetön rata, ihanneajan alitus -12,11 ja nolla voitto 1/18 ;) Näin ollen meillä tuli nollat täytteen ykkösistä, saimme sertifikaatin ja seuraavan radan starttasimmekin kakkosluokassa. Aikaisemmat nollathan meillä oli saatu myös Vöyrillä järjestetyistä kisoista, ehkä meidän ei paljo muualla kannatakkaan siis kisata kuin Vöyrillä kun siellä onnituntuu olevan myötämielinen meille. Lauantain B-radalta tulikin sitten hylkäys jo kolmannelta esteeltä ja loppuratakin oli todella väsynyt suoritus molemmilta, mutta mukava silti. Sunnuntaina tuloksena olikin sitten A-radalta 10 virhepistettä 11. sija ja B-radalta hylkäys. Virheet tuli täysin ohjaajan sösseistä ja luottamuksen puutteesta tirpakkeen osaamiseen. No ensi kerralla sitten paremmalla onnella. Kiitokset kaikille seurasta ja Sailalle extrat kyydistä! Olisi pitkät päivät oleet todella tylsät ilman teitä.
Kuka, mitä, häh?
Me ollaan kolmen kääkän kopla;
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...
Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.
Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.
Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).
Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...
Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.
Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.
Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).
Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-