- TERVETULOA -

Kaikenlaista kimuranttia, arvovaltaista ja hieman hönttiä.

TYRMÄÄVÄTYRNI 'TYRNI'

Syntynyt - 22.7.2012

Rotu - Kääpiöpinseri
Sukupuoli - Uros
Väri - Punainen

Isä - Multatuli Velvet Gold
Emä - Foolgiggle

Silmät - Terveet
Polvet - 0/0
Sydän - Ei sivuääniä

Näyttelyt - EH

Kasvattaja - Heloterä Minna
Omistaja - Heloterä Minna

Leijona

Useimmat leijonakoirat otaksuvat olevansa paikallisen viidakon kuninkaita. Kun tuot leijonapennun kotiisi, tee heti selväksi kuka siellä on pomo. Aluksi Leijonat tuntuvat ylimielisiltä ja vaikeasti lähestyttäviltä. Kun olet ansainnut Leijonasi ystävyyden, sinulla on takuulla ikuinen ystävä. Leijonakoirat voivat olla vaikeita tuttavuuksia muille koirille, jotka eivät suostu olemaan osa niiden laumaa. Leijona olettaa, että sille tarjoillaan ensin ja että sen annos on suurempi kuin muilla. Ole siis valmis tietyn sorttisiin sekamelskoihin, kun esittelet Leijonaasi muille koirille tai päinvastoin.
  • Sopivat koirat: Oinas tai Jousimies tai toinen Leijona
  • Sopivat omistajat: Oinas, Härkä, Leijona; voimakas luonne kuten koiralla
  • Mieliväri: kuninkaallinen punainen tai keisarillinen purppura
  • Onnennumero: 1
  • Lempiruoka: paahtopaisti tai savulohi
  • Inhottavinta: epäkunnioittavan käytöksen kohteeksi joutuminen - siis kissanpojat, koiranpennut ja muut ryökäleet.
  • Laatusanat: viihdyttävä, itsekeskeinen, teatraalinen, vastuuntuntoinen
Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen

Kuka, mitä, häh?

Me ollaan kolmen kääkän kopla;
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...

Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.

Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.

Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).

Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-