- TERVETULOA -

Kaikenlaista kimuranttia, arvovaltaista ja hieman hönttiä.

Siikajoki 20.9.2008

Iiriksen ensimmäinen pentunäyttely meni oikein mallikkaasti. Vaikka meinasi mennä koko lähtö ihan pipariksi. Iso kiitos kuuluukin Pialle, kun hoidit puhepuolen ja saatiin kyyti paikanpäälle. Ihanainen Irmeli-ranskis sai täältä uuden ihailijan, on se niin suloinen ja reipas. Onnea Pialle ja Irmelillekkin hienosta päivästä!



Judge - tuomari: Marjo Järventölä, Finland -Suomi

PEN 1 KP ROP Foolgiggler 'Iiris'
Class - luokka Pennut 5-7 kk

Hyvin jäntevä, tiivis, mittasuhteiltaan hyvä narttupentu. Hyvä pään pituus. Kallo-osa voisi olla jalompi. Lupaava ylälinja ja runko. Hyvä asentoiset tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Kauniis häntä. Hyvä askelpituus, ajoittain nostelee etujalkoja liikaa. Erinomainen karva ja väri.
Tunnisteet: ,

Kuka, mitä, häh?

Me ollaan kolmen kääkän kopla;
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...

Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.

Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.

Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).

Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-