- TERVETULOA -

Kaikenlaista kimuranttia, arvovaltaista ja hieman hönttiä.

FOOLGIGGLER 'IIRIS'



Syntynyt - 01.04.2008

Rotu - Kääpiöpinseri
Sukupuoli - Narttu
Väri - Black & Tan

Isä - Golan Me Beit Ha'maayan
Emä - Chanelle

Kasvattaja - Malmstedt Anu
Omistaja - Heloterä Minna

KoiraNet - Iiris jalostustietojärjestelmässä






Oinas

Oinaat ovat pyrkijöitä; ne ovat aina valmiita kokeilemaan kohdalle osuvia uusia asioita. Surullista kyllä niillä on vain vähän kestävyyttä ja siksi kunnianhimoisista hankkeista harvoin syntyy tulosta. Oinaat ovat tosi hauskoja seuralaisia, mutta paras valmistautua kärsivällisyyteen. Elämä oinaskoiran kanssa voi olla melkoista mellakkaa, joten voit sanoa hyvästit herttaisille somistuksille ja sisustuksille. Oinaan itsenäinen luonne saattaa välillä rassata, mutta koiran rajaton rakkaus korvaa kaiken.

  • Sopivat koirakaverit: Jousimies tai Leijona
  • Sopivat omistajat: Leijona tai Jousimies
  • Lempiväri: punainen
  • Onnennumero: 9
  • Mieliruoka: kaikki syöttävä kelpaa oinaskoiralle, muttaa mieluiten se söisi mitä kiinni saa vapaana harhaillessaan.
  • Vastenmielisintä: joutua olemaan liian kauan suljetussa tilassa. Oinaas ovat synnynäisiä kulkureita
  • Ihaninta: reippailla vapaana luonnossa
  • Laatusanat: innostunut. itsenäinen, uskollinen, voimaton

Lähde: Eve Devereaux "Helli Hauvaasi" suom. Uma Aaltonen


Tunnisteet:

Kuka, mitä, häh?

Me ollaan kolmen kääkän kopla;
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...

Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.

Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.

Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).

Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-