- TERVETULOA -

Kaikenlaista kimuranttia, arvovaltaista ja hieman hönttiä.

Jyväskylä KV 18.11.2007

Jyväskylän näyttely oli Tillin ensimmäinen virallinen näyttely ja Aatu esiintyi ensimmäistä kertaa junnuluokassa. Aatun kanssa täytyy vielä hieman treenata pöytäkäyttäytymistä, kuitenkin olen erittäin tyytyväinen molempien tuloksiin.


Bonzer's Ukulele & Greatman's Olé Olé

Judge - tuomari: Hassi Assenmacher, Germany - Saksa

EH Baron Wolf Christmas Story "Aatu"
Class - luokka JUN

Good size. Nice head. Masculine. Flat skull. Oval dark eyes. Rather good earcarriage. Good pigmentation. Good neck. Level topline. Good depth of chest. Nice front and hindquarters. Moves quite well. Must learn to shown the teeth. Good coat.


ERI Bonzer's Ukulele "Tilli"
Class - luokka AVO

Small bitch. Small head. Good stop. Parallell headlines. Dark eyes, bit big and round eyes. Well carried ears. Nice neck. Short topline. Good chest, front, hindguarters. Good tailcarriage. Moves well. Good color, markings, temperament.




Tunnisteet: , ,

Kuka, mitä, häh?

Me ollaan kolmen kääkän kopla;
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...

Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.

Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.

Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).

Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-