4.5.2009
Pitkästä aikaa nähtiin Aatun puoliveikkaa emän puolelta Espoon Kirkkojärven puistossa. Ja on se Koda niin komea ja ihana luontoinen koiran alku :)
Kuka, mitä, häh?
Me ollaan kolmen kääkän kopla;
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...
Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.
Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.
Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).
Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-
