Kuopion näyttelypäivät olivat oikein mukavat, vaihteeksi oli oikein mukava nähdä tuttuja ja uusia kasvoja kehän laidalla ja illemmalla viettää yhdessä iltaa. Joten kiitos kaikille! Mikänkälie auringonpiston olin sunnuntaina saanut kun pienen Tillin ikää en muistanut sitten ollenkaan ja tuomarille sanoinkin, että on se ainakin yli kaksi ja puoli, joten se nyt siellä komeilee arvostelussa. Todellisuudessahan Tilli oli tuohon aikaan jo 2 vuotta ja 10kk ;)
2.8. Lauantai
Judge - tuomari: Javier Sanchez, Spain - Espanja
ERI 3 Baron Wolf Christmas Story 'Aatu'
Class - luokka NUO
Good type and proportions. Excellent color and pigmentation. Good eyes. Stong muzzle. Good body substance and angulation. Ears a little bit soft. Excellent hindquarters. Balanced mover. Normal testicles.
EH Bonzer's Ukulele 'Tilli'
Class - luokka AVO
A bit hyper typical in the type, in the head. Very short and compact. Muzzle should be better filled and also under the eyes. Eye colour could be darker. Topline could be better in movement.
3.8. Sunnuntai
Judge - tuomari: Gert Christensen, Denmark - Tanska
EH 4 Baron Wolf Christmas Story 'Aatu'
Class - luokka NUO
19 months. Good size. Maskuline head and expression. Good muzzle. Scissor bite. Nice eyes. Ears could be carried higher. Good topline. Well set tail. Good body. Sufficient angulated in front, good angulated in rear. Good bone. Moves well. Good coat. Normal testicles.
H Bonzer's Ukulele 'Tilli'
Class - luokka AVO
2 1/2 years. Small female. Feminine head and expression. Scissor bite. Could have more underjaw. Nice dark eyes. Good set of ears. Good mark and topline. Too short body. Well angulaited. Good bones. Moving with short steps in front and rear. Good in colour. Nice temperament.
- TERVETULOA -
Kaikenlaista kimuranttia, arvovaltaista ja hieman hönttiä.
Kuka, mitä, häh?
Me ollaan kolmen kääkän kopla;
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...
Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.
Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.
Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).
Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-
"Tilli" -> pikku piru enkelin vaatteissa, siis se kaiken pahan alku ja juuri
"Aatu" -> se seuraava paholainen ja mamman kultapoika
"Iiris" -> kaikkien silmäterä ja se viimeinen pisara, jossa virtaa marakatin veri...
Harrastellaan kakenlaista jännää tuon meidän kaksilahkeisen kanssa. Tällä hetkellä sitä tuntuu viehättävän erityisesti agility (koirien estehyppely) ja kyllähän tuo Tillikin on siihen tainnut hurahtaa, kun se niitä esteitä aivan omatoimisesti tuntuu suorittavan (ilmeisesti se ei kuitenkaan ole aivan sallittua). Aatukin jo jonkun esteen osaa, mutta kun ei sen kaksilahkeisen huitomisesta ota mitään selvää. Aatu onkin katsonut paremmaksi vaan komentaa kovaan ääneen josko se joskus oppisi huitomaan selkeämmin. Iiriksen marakattiliikkeet eivät kuulemma vielä kuulu radalle, koska ne aiheuttavat liikaa ennenaikaista harmaantumista kaksilahkeiselle.
Ollaan me kaikki näyttelyissäkin muutamia kertoja käyty ja jotain nauhojakin saatu. Mutta se on kyllä vähän semmosta tylsää patsastelua ja kauhee väsy tulee vaikka mitään siellä ei oikeestaan tehdä. Parasta näyttelyissä on kun tapaa kaikkia vanhoja ja uusia tuttuja päivän mittaa. Varsinkin vanhojen tuttujen kanssa on aina niin riemukasta kaulailla, hyppiä ja huiskia hännällä.
Katotaan mitä se tuo meidän kaksilahkeinen seuraavaksi meidän päänmenoksi keksii, jostakin canicrossista se aina välillä touhotta. Ehkä se liittyy jotenkin niiden valloillaan olevien kaniinien metsästykseen. Radiosta kuultiin että ne ois kohta ihan vapaata riistaa, voi sitten meillä ois kyllä oikeat kissanpäivät (vaikka kissoja ei ollakkaan, ettei vaan jää kenellekkään epäselväksi).
Hännänhuiskutuksin
- Tilli, Aatu & Iiris-